Finlandiassa väkipakolla taistelua.

Huippuhiihdon mahdollisuudet tyrehtyivät ylitankkaukseen. Viime vuosina ei vastaavaa virhettä ole tullut juuri tehtyä. Nuorempana tuli tankattua pari kertaa yli. Tuloksena oli kova hapotus nousuissa missä piti kulkea hyvin! Olin kuin varjo esim Keski-Suomen hiihdon menosta.
Tuli otettua paljon ruokailun lisäksi tankkaus eli "melassi juomaa" ynnä muuten hiilareita liikaa. Ilmiön huomasin jo perjantai iltana kun reiteen tuli ns mikrokramppeja! Normaalisti ennen pitkää kisaa syön vain normaalisti ja harjoittelu kevenee jolloin tankit täyttyy sopivasti ja heti lähdössä herkkä olo. Eräs kilpakumppani totesi saunassa kisan jälkeen: Katoin kun sä hait paikkaa ennen Messilän nousua keulan viereen, että kohta se Rissanen lähtee täyttä mäkeen kuin Keski-Suomen hiihdossa, mut sit sä et jaksanukaan hiihtää vaan hyydyit ja näytti vaikelta, katoin että mikäs nyt on=D Noin 35-45km kohdilla meno oli kohtalaista ja kuvittelin vielä taistelevani keulasijoista vire oli parempi. 47km kohdalla sitten hiihdin Lindellin ja Riihivuoren takana nousussa ja 7 hiihtäjää pääsi edellä irtautumaan, ei mahtunut ohi, enkä tiedä olisinko muutenkaan pystynyt edes keulilla keulaa seuraamaan, se taisto oli sitten siinä! Jäin hiihtämään sijoista 8-10. Lopulta sitten 10. sija kun lopputaitelussakin onnistuin huonosti.
Ongelmiin nähden pääsin kuitenkin maaliin suht kunnialla vaikka meinasin heivata jo12km kohdalla kun tuntui niin paskalle ja hapotti, edellispäivänä hiihtäessä ajattelin vielä että tuossa nousussa juuri isken, nyt vain katsoin kun pojat hiihti karkuun=D Onneksi selvisin takaisin 12hiihtäjän keularyhmään suht pian Vahur Teppanin vetämässä pikkuporukassa, ajattelin no hiihdetään vielä.
Oppia ikä kaikki, kannataa jatkaa vaikka tuntuu huonolle, saattaa se siitä joskus vähän edes parantua! Ja enää en ota melasseja. Kojot Heiskanenkin totesi että melassia syötetään sioille joista tehdään joulukinkkua!