Tavoite kilpailut käyntiin!

Lähtökohta 2011 hiihto+pyöräilykauteen oli erinomainen. Urani selvästi paras vuosi 2010 takana. Tuloksia kirkkaimpina mm Suomen maantiecupin ylivoimainen voitto, SM hopeaa aika-ajossa, SM 50km p 8. sija ja Matti helmisen kanssa kova tasoisessa Duo Normand paritempossa Ranskassa 8. tila. Kaikkiaan tuli 54 kansallista tai kansain välistä kilpailua, joista 15voittoa 8 kakkos tilaa ja 3 kolmatta sijaa ja sitten muita sijoja muuten. Vaikka lopettaisin nyt olisin tyytyväinen siihen mitä olen saanut aikaan, paremminkin olisi voinut menestyä mutta kaikkeahan ei voi saada vaikka kuinka haluaisi ja harbva osaa edes tyytyväinen olla, miksi ei voisi olla iloinen jälkeen päin kun yrittää kaikkensa oli tulos mikä tahansa!
Ensimmäinen tavoite kilpailuni oli Rautavaaran 30km perinteistä 22.1. Matkustin paikalle Teemu Lemmettylän ja hänen isänsä kanssa. Matkalla sai aika useaan otteeseen kuulla lauseen : Tuota noin niin! Tuttu lause Juankosken maakuntareissuilta pyörän selässä. Teemun isää kuunnellessa voi todeta että kauas ei ole omena puusta pudonnut, tuota noin niin! Lähtökohtana 24.sija Suomen rankingissa joka kertoo ihan hyvin alkukauden hiihtojeni keskimääräisestä tasosta. Itse kilpailu sujui erittäinkin hyvin. Ainoa miinus oli sauva jota lyhensin testimielessä. Se oli vallan surke nousuissa. seuraavana päivänä palasin vanhaan sabluunaan Teemun kanssa Puijolla ja nousut tuntuivat taas kodilta. Muuten hiihto oli äärimmäisen vauhtikestävää ja helppoa! Kovan tason valmentaja Kainulaisen Pentti oli todennut isälleni että poikasi näytti että lähtee ilmaan=D Variksen Timolle totesin kisan aikana että hirmu kulku on nyt, Timo totesi että kylläpä kone kiertää ja sehän nauratti vielä SM kisoissakin Timoa. Tuloksena oli noin 4min40sek voitto ja Teemu toi kuntokoululle kaksois voiton toisella sijalla! Hyvä signaali SM hiihtoihin, joihin asetin omassa päässä sijan 8. tavoitteeksi kertomatta siitä muille, koska aina kateellisia närkästyttää jos on kovat tavoitteet ja sitten jos ei onnistu niin heidän hyvä naljailla ja keljuilla selän takana ja epäsuorasti naamtusten loppuvuosi=D Suomessahan ei kannata julkistaa tavoitteitaan, saati sitten iloita jos sattuu onnistumista tulemaan, sehän nähtiin vuoden urheilijan valinnassakin=) Puijolla kuulee hyvinkin tarkkaan toitotusta jos vaikka Heikkisen Matti tai Jauhojärvi on epäonnistunut jossain kisassa. Sitten kun hän voittaa ei puhuta mitään. Suomalainen sananlaskukinhan sen toki kertoo: Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa! Itse en moista teesiä käytä ollenkaan=D
Kotimatkalla joimme munkkikahvit Nilsiän huoltoasemalla jotka Teemun isä tarjosi, lukuisia kertoja olemme tankanneet vettä samalta asemalta pyörän selässä ja mikäpä hienompaa kuin piipahtaa kerrankin auton kyydissä samalle pisteelle! On hetkiä jotka muistaa ikuisesti, yksi niistä oli kun mahaan koski molemmilla ja miehet rasituksesta onnellisen väsyneinä saavuimme huoltoasemalle ja munkki kahvit nostivat veren sokeria ylös ja vatsaa toimimaan! Moisia hetkiä ei voisi ilman kilpaurheilua kokea ollenkaan, ja se maaginen jännitys ennen tärkeimpiä tavoite kilpailuja on toinen suuri syy miksi urheilla, joka on esim ennen SM hiihtoja kun haluat antaa parhaasi, sitä ei saa mistään muualta.